31.7. - 18.8. Biskajan lahti - Ria de Vivero - Ria de Cedeira - La Coruna - Ria de Corme y Laxe - Ria de Camarinas - Bayona - Leixoes - Aveiro - Figuera da foz - Nazare - Peniche - Lisboa
Biskaja oli paha, tiedettiin kyllä, että tuulta tulee vastaan, mutta ei arvattu sen nousevan niin voimakkaaksi. Ensimmäinen yö puskettiin iso purje reivattuna ja kone päällä auttamassa vasten tuulta lähes oikeaan suuntaan ja saatiin aina välillä vuoronperään nukahdettua. Seuraavana vuorokautena tuuli yltyi ja piti alkaa kryssimään oikein kunnolla. Mietelause "purjehtia ei voi valita tuulta, mutta tuulen suunnan" meni uusiksi, sillä olimme melkein keskellä biskajaa ja jos ei takapakkia halua ottaa täytyy mennä vasten tuulta. Lahdella vaihtuu pohjan syvyys 150 m yli 4000 m vain 30 m matkalla ja tämä saa kovalla tuulella aallot aivan mahdottomiksi. Nyt kyllä tiedän mistä monet Biskajan ylittäjät kertovat! Tuuli oli 13 m/s ja puuskissa puhalsi 18m/s ei siis vielä myrsky, mutta mummolle aivan riittävästi vastaseen. Vesi lensi keulan yli ja valui sivuja pitkin istumalaatikkon, kun ruorissa alkoi väsyä " aaltojen ottoon" sai sivusta kunnon pesun päälle ja hetki piti haukkoa henkeä ja räpytellä silmiä, että näki mitään ja olo oli kuin uitetulla koiralla.
Tarkoitus oli mennä paljon lännempään, mutta tuuli taas päätti meidän puolesta ja päädyttiin pohjois-espanjaan Viveron lahteen, tosi jylhää ja kaunista seutua,tämä on varmaan espanjalaisten lappi.
Satama satamalta on valuttu etelään ja vihdoin saavutettu alle 40 ast pohjoista ja kelit alkaa helpottamaan ja lämpenemään 30 ast on mummolle sopivaa.
Seuraavaksi on suunnitelmissa Helsinkiin matka Tomaksen juhliin ja samalla tapaamaan Topia ja Toukoa. Sen jälkeen Lagosiin miettimään käydäänkö Madeiralla vai mennäänkö suoraan Kanarian saarille valmistautumaan atlannin ylitykseen.
Nämä mummon blogit on vähän harvoja ja nöpöjä, netti yhteyttä saatiin nyt vasta eka kertaa veneeseen ja pikku baareissa paikallinen elämä estää keskittymisen kirjoitteluun.
Mutta jos aihe kiinnostaa käykää lukemassa uskomaton selviytymistarina Biskajalta tänä vuonna S/Y Serena blogi sivuilta, tai jos haluatte tutustua merielämän tylsyyteen siihen suosittelen Kyllikki Villan kirjaa Vanhan rouvan lokikirja, niin ja myös täydellinen maailmanympäryspurjehdus on menossa S/Y Melina sivustolta, kaikki googlettamalla ja ovat meidän suomalaisten seikkailuja.
Ihana rauhallinen ankkuripaikka biskajan jälkeen,
nuo viivat taivaalla on lentokoneiden jälkiä, aika kova liikeenne pohjois-espanjan yllä näytti olevan.
Delfiinit kävivät tarkistamassa veneen lähes joka matkalla biskajalta alkaen, ovat vaan niin nopeita hitaalle mummolle kuvattavaksi.
Tämä kyytiläinen oli eksynyt portugalin sumussa ja väsyneenä leipäili veneestä löytämässään nurkassa.
Meressä on voimaa...
